Ajelen kaikessa rauhassa, aurinko paistaa ja minulla on kerrankin hyvää aikaa keskittyä siihen, mitä tuleman pitää. Kiihottunut odotus väreilee jossain syvällä sisälläni.
Viestin merkkiääni havahduttaa minut todellisuuteen. Kurkistan puhelintani – se on Ira. Kurvaan ensimmäiselle levennykselle ja avaan viestin.
”Sopisiko sinulle jatkaa toinen tunti perään?” Mitä ihmettä tämä oikein on? Olen varautunut tuntiin ja sopinut jo muuta ohjelmaakin. Ei auta muu kuin soittaa takaisin.
- Sille toiselle tunnille olisi tulossa katsoja, valistaa Ira uteluuni.
- Mulle tulee kyllä vähän tiukka aikataulu, mutta mietitään, soitan sulle ihan kohta uudestaan.
Tuskin olen sulkenut puhelimen, kun ajatukseni jo kirkastuu. Hei, joku on tulossa katsomaan, kun minua käsitellään. Siitähän minä juuri olen fantasioinut, kuvitellut kuinka Ira sitoo minut alastomana näyttelyesineeksi vaikka useammankin henkilön katseltavaksi ja tekee minulle sitten, mitä tahtoo. Eihän tästä voi kieltäytyä. Tunnen kuinka housujen sisällä kaluni alkaa kovettua pelkästä ajatuksesta. Olen kai vielä enemmän ekshibitionisti kuin mitä olen edes itselleni tunnustanut.
Ira tulee vastaan mustassa, läpikuultavassa asussa. Nännit erottuvat upeasti vaatteen läpi. Tunnustan, että minua jännittää, ihan eri tavalla kuin tavallisesti.
Riisun vaatteeni, kuten ennekin, ja minut johdatetaan ylimpään kerrokseen. Keskellä lattiaa on säilytyshäkki. Valtiattareni komentaa minut sen päälle makaamaan. Käteni työnnetään nahkaisiin tumppuihin ja lukitaan häkin kulmiin kiinni. Jalat levitetään auki ja kytketään haralleen. Makaan siinä mahallani ja painan puolittain kovettunutta kyrpääni alustaa vasten.
Sitten hän kaivaa pallini esiin jalkojen välistä, nousee itsekin polviensa varaan häkin päälle ja asettaa puolihuolimattomasti toisen polvensa kivesteni päälle. Ähkäisen. Ira ei ole huomaavinaan, vaan jatkaa läiskien pakaroitani.
Sitten hän korjaa asentoa. Asettelee munani huolellisemmin tarjolle ja laskeutuu taas polvensa varaan musertaen samalla kalleuteni alustaa vasten.
- Onkohan tämä liian pehmeä alusta, kun ei tunnu missään? Pitäisi varmaan laittaa lankku alle, pohtii Valtiatar kuin itsekseen voihkeistani välittämättä.
Hän vetää puolikovan kullini vatsan alta näkyville ja antaa sillekin saman kohtelun. Ja tunnenhan minä, miten siinä käy. Puolikovasta jää sanan alkuosa pois.
Lopulta Ira irrottaa jalkani, mutta vain hetkeksi. Saan komennon kontilleen ja jalkani kahlitaan uudelleen.Tunnen kuinka munani sidotaan narulla tiukaksi paketiksi. En ole aivan varma, miten kokonaisuus on rakennettu, mutta nyörit puristavat sekä palleja että kyrvän juurta. Kivekset on joka tapauksessa sidottu myös omaksi pallerokseen, sillä niistä johtaa naru jonnekin. Siellä jossakin on jokin, joka venyttää narua ja sen avulla pallejani äärimmilleen. Ilmeisesti se on jokin paino, koska Ira laittaa sen heilumaan. Jokainen ylimääräinen liike saa jo valmiiksi venytetyt kivekseni venymään lisää. Taas kerran minun on tunnustettava omituisuuteni. Tunne on samalle kertaa tuskallinen ja äärimmäisen kiihottava.
Mutta eihän tämä vielä Valtiattarelleni riitä. Hän alkaa kiinnittää kahta metalliketjua riippumaan munistani. Kummankin ketjun molemmissa päissä on klipsit. Mutta nytpä kivesten iho onkin niin kireäksi venytetty, että nipistimen hampaatkaan eivät tahdo tarttua. Ira ei kuitenkaan luovuta, vaan saa kuin saakin ohutta nahkaa sen verran, että neljä metallileukaa pystyy haukkaamaan otteen. Kuin varmistaakseen niiden pitävyyden Valtiatar vetäisee kummastakin ketjusta ja saa minut jälleen voihkaisemaan. Tyytyväisenä saavutukseensa hän antaa vielä painollekin kunnon lisävauhdit ja se saa nipistimillä rääkätyt kivekseni venymään entisestään. Olisi väärin sanoa, että kyrpäni ”seisoo” nyt täysillä. Se on niin sidottu ja kivespaketin avulla taaksepäin vedetty, ettei sen tilaa parhaalla tahdollakaan voi seisoma-asennoksi kutsua, mutta kivikova se on. Ira tunnustelee sitä ja toteaa saman minkä tuntoaistinikin.
- Siinä olisi nyt vieraalle kyrpä valmiina imettäväksi! Jos Hän vaikka sellaista haluaa. Mutta nyt saavat verryttelyt riittää, ilmoittaa Valtiatar, irrottaa munapaketin ja jättää minut kontilleen odottamaan.
Ehdin pohtia mielessäni, mitä tuleman pitää. Korkojen kopina havahduttaa hereille. Ira päästää minut kahleista, sitoo silmilleni puolihupun ja komentaa seinälle kiinnitetyn X-ristin luo. Tottuneesti hän kahlitsee tumppukäteni ristin koukkuihin, sitoo vartaloni vyöllä kiinni seinään, mutta jättää jalkani lukitsematta. Sen sijaan hän sitoo ne nilkoista kiinni toisiinsa. Samassa kuulen ovikellon soivan.
- No niin!
Sanoiko Valtiattareni jotain muuta? En tiedä, en muista, en ehkä kuullutkaan mitään. Tai jotain sentään, korkojen etääntyvän kopinan.
Alakerrassa puuhataan jotakin, mutta en saa selvää, mitä. Odotan vain avuttomana, sidottuna ja alastomana, mitä tuleman pitää. Sitten korkojen kopina kertoo, askeleita portaissa.
Silloin se iskee. Ekshibitio-minäni ottaa vallan, suunnaton kiihotuksen tunne kulkee yli koko vartaloni ja hieman jo veltostumaan ehtinyt kaluni kovettuu uudestaan.
- Käy istumaan johonkin, mikä mukavalta tuntuu ja mistä näet hyvin, kehottaa Ira ystävällisesti vierasta.
Äärimmilleen virittynyt kuuloaistini kertoo, kuinka hän istuutuu sanomatta sanaakaan.
En edes kunnolla tajua, mitä Valtiatar minulle tekee. Puristelee muniani, läpsii kulliani, kääntelee ja runkkaa sitä. Mutta repliikin kuulen ja vastauksen siihen.
- Ihan mukavan näköinen seisokki, vai mitä?
- Kyllä!
Hänen äänessään on vilpitön sävy - ja se on miehen ääni. Normaalioloissa hetero-minäni juoksisi tässä vaiheessa karkuun. Ekshiibbari-minäni on toista mieltä. Miehen äänestä saattoi todellakin kuulla, että hän on Iran kanssa samaa mieltä kullini tilasta. Ja sekös kehujen kohdetta ilahduttaa, kyrpä yrittää nostaa vielä päätään kiitokseksi.
Ira käyttää tilanteen hyväksi.
- Liikuttele sitä ylös ja alas, hän komentaa ja alkaa laskea tahtia.
- Ylös – alas – ylös – alas!
Hallitsenhan minä sen verran itseäni, että pystyn avittamaan elintäni. Ja niin kyrpäni kohoilee Valtiattaren luvunlaskun mukaan.
Kun esittely on suoritettu, minut komennetaan takaisin häkin päälle makaamaan, tällä kerralla selälleen. Kädet kahlitaan sivuille, jalat levälleen.
Käsittely alkaa. Se on kuin elävä laite-esittely. Valitettavasti en vain pysty itse näkemään, mitä kaikkia vempaimia Valtiattareni käsiensä lisäksi käyttelee. Välillä laite puristaa koko kyrpääni, välillä vain terskaa, siitä ”parraasta paikasta”. Jonkinlainen lypsykonekin ahmaisee nieluunsa milloin kullini tai sen pään, milloin pallini yksi kerrallaan.
- Tämä imee kuin nainen – tai mies. Itse asiassa paremmin, kertoo Ira.
Enkä voi väittää vastaan. Tuon tuostakin tunnen lähteväni nousemaan huippua kohti, mutta Valtiattareni pitää huolen siitä, etten pääse lähellekään laukeamista.
- Täällä päätän yksin minä, saako tänään laueta vai ei, hän valistaa.
Sitten hän taas vaihtaa laitetta, ja aloittaa uudelleen. Ja kaiken aikaa hän höystää tekemistään irstailla jutuilla, ärsyttää homoerotiikalla tai ruokkii mielikuvitustani parin viikon päästä olevalla gangbang illalla ja siellä kolmenkymmenen naisen panemisella. Aina silloin tällöin hän levittää liukuvoidetta ja runkkaa käsin kulliani kuin koetellakseen samalla, että se pysyy kovana. Sitähän minä itsekin etukäteen aprikoin, silloin kun Ira kysyi minua tähän. Mahdankohan jaksaa kaksi tuntia peräkkäin? Nyt tiedän, turha pelko! Seisonta vain jatkuu ja jatkuu. Sitä paitsi kyrpäni on kaikesta käsittelystä jo varmaan niin turvoksissa, ettei sitä ainakaan kutistumaan saa.
Yhtäkkiä Ira nousee viereeni häkin katolle istumaan. Hän istahtaa toisen reiteni päälle ja alkaa hieroa kulliani omaa reittänsä vasten. Mutta hetkinen, reidelläni ei tunnu minkäänlaista kangasta, ei läpinäkyvää eikä muutakaan. Ihoni ei voi tuosta erehtyä. Iran paljas pillu hyväilee reittäni. Tähän olisi hyvä antaa lastin tulla. Mutta Valtiatar on toista mieltä ja jättää taas puolitiehen.
En enää tiedä, mikä tai monesko laite on menossa vai onko mitään laitetta, vain Iran käsi ja omat ajatukseni, mutta tunnen, että se vain alkaa. Luulen, että se alkaa niin varkain, ettei Irakaan osaa odottaa. Yhtäkkiä vain nestettä alkaa pursuta, oikeastaan jo ennen varsinaista orgasmia. Hän pitelee kyrpäni vartta ja spermaa pulpahtelee ulos. Räjähtävä tuntemus tulee saman tien mukaan. Valtiatar antaa vain kätensä olla ja silti syöksähdys tulee yhä uudestaan, kuin itsestään. Aluksi nautinto voimistuu joka sykäyksellä, loppua kohden laantuu pieniksi hyvänolon nytkähdyksiksi, vielä - ja vielä. Ja kun tämä nainen jo lähes kaiken tauottua tekee yhden ainoan edestakaisen liikkeen kädellään, syöksyy vieläkin lasti siemennestettä kovalla paineella pitkin vartaloani. Eihän tällaista ole olemassakaan!
Ira pyyhkii spermaa sieltä ja täältä, mutta ei irrota otettaan kullistani. Päinvastoin, hän alkaa uudelleen runkata sitä. Mitä hän oikein aikoo? Enhän minä ole peräkkäisiä siemensyöksyjä saanut kuin joskus nuorena miehenä.
- Kyllä sinä pystyt toisenkin kerran laukeamaan, hän sanoo ja ottaa muitta mutkitta seuraavan laitteen.
Olen aivan varma, että en pysty. Itse asiassa ihmettelen, miten tämäkään on mahdollista. Kyrpäni alkaa nimittäin uudelleen seistä, ja runkkaaminen tuntuu hyvältä. Olin aivan varma, että kullini olisi jo niin arka, ettei se kestäisi pienempääkään kosketusta. Mutta väärässä olin jälleen! Valtiattaren seuraava laite kuulostaa porakoneelta, jossa on erilaisia kierroslukuja. Ira käyttelee sitä taidokkaasti, hieroo terskaa ja vaihtelee nopeutta. Tiedän, että pystyisin tulemaan uudelleen, mutta se voisi viedä aikaa, eikä meillä varmaankaan ole sitä riittävästi. On pakko luovuttaa.
- En jaksa enää, tunnustan.
- Et jaksa! No äkkiähän sinä väsähdit, ivailee Ira.
”Niin, jo kahdessa tunnissa”, ajattelen itsekseni ja hymyilen sisäänpäin.
- No, miltäs näytti? kuulen Iran äänen kysyvän samalla kun hän ohjailee vierasta ulos baarista.
Miehen ääni vastaa jotakin, mutta se peittyy taas korkojen kopinaan. Makaan vain paikallani tyytyväisen tyydytettynä, kyrpä edelleen kovana, kun Ira saattelee hänet alakertaan.
