1. vuorokausi
Lähden ajamaan pois Valtiattaren luota. Muna lukittuna siveysvyöhön ja avain jäi hänelle. Pelottavaa sillä tiedän, että tästä ei tule helppoa. Aiemmat omatoimiset siveysvyökokemukset ovat olleet sitä, että avain on ollut koko ajan saatavilla ja tarvittaessa pääsen pois. Nyt se on menetetty.
Ensimmäinen ilta menee helposti. Totuus alkaa paljastua aamulla kun herään aamuseisokin puskiessa päälle ja jokin blokkaa sen. Kosketan unissani haaroväliäni ja tajuan mistä on kyse. Yritän saada ajatukset muualle. Olotila on tuskallinen, muna kaipaa tilaa ja myös siveysvyötä paikoillaan pitävä rengas alkaa tuntuu tuskalliselta. Vaihdan asentoa ja käännän ajatukset ihan muualle.
Illalla lenkillä käydessäni mielessäni kävi ajatuksia, huomaavatko vastaantulijat ylimääräistä pullotusta haaroissani. Vaikka samalla mietin, että miksi huomaisivat, harvemmin nyt itsekään ko. paikkaan kohdistan katsettani kun joku tulee vastaan.
Valtiattareni hallitsee minua ja jos haluan vapautta niin häntä on miellytettävä...
2. vuorokausi
Ilta meni suht helposti ja en oikeastaan muistanut koko vyötä. Nukkumaan mennessä ajattelin pitää hetken omaa kivaa kunnes tajusin että eipä se onnistukaan... Joten se siitä. Aamu oli jälleen tuskallinen. Heräsin kun jalkoväliä poltteli ja munalla oli tukalat oltavat. Olotila helpottaa kunhan vähän vaihtaa asentoa ja ajattelee jotakin ihan muuta. Pahin virhe mitä voi tehdä on yrittää liikuttaa rengasta johonkin toiseen kohtaan ja silloin polte vain lisääntyy. En vielä täysin ole tottunut tähän uuteen tilaan. Ajatukset siirtyvät toissapäiväiseen sessioon ja eikös polte palannut, pitikin miettiä... Näen yhä silmissäni valtiattaren joka heiluttaa avainnippua edessäni ja en mahda asialle mitään...
Siveysvyön kanssa pärjää kyllä suht hyvin kunhan ajatukset eivät karkaa mihinkään mikä voisi kiihottaa tai ei tee mitään liian nopeita liikkeitä jolloin saattaa vähän kirpaista. Aamulenkki menee hyvin enkä oikeastaan edes ajattele näkyykö haaroissa jotakin ylimääräistä kun porukkaa tulee vastaan. Törmäsinpä yhteen tuttuunikin ja itsekseni naureskelin, tietäisitpä mitä mulla tässä on... Kiva tunne. :)
Nyt on kulunut tasan 2 vuorokautta siitä kun luovutin avaimet. Kokonaisuutena sanoisin että tämä on mennyt ihmeen helposti, mutta katsotaan mikä on fiilis muutaman päivän kuluttua...
3. vuorokausi
Voi hitto mikä kipu iskee aamulla. Hän sanoikin, että yöt ja aamut ovat pahimpia ja kyllä se paikkaansa pitää. Eikä tilannetta yhtään helpota mielessä pyörivä seuraava sessio, mitä kivaa hän keksii minua varten. Normaalisti sessioiden välillä menee aikaa, eikä kinkyily ei ole tietenkään koko ajan mielessä. Nyt en meinaa pystyä muuta miettimäänkään, sillä siveysvyö pitää siitä huolen. Nyt aletaan jo lähestyä omaa ennätystäni lukittuna olossa. Tässä kohtaa olen jo monesti antanut himolle periksi ja päästänyt itseni vapauteen. Nyt avain ei kuitenkaan ole yöpöydälläni...
Päivän mittaan tuskaisia hetkiä riittää, koska ajatukset pyörivät asioissa, jotka todellakin tekevät lukittuna olosta tukalaa. Muilta osin vyöhön alkaa jo tottua eikä sitä juuri päivittäisessä elämässä huomaakaan. Kaupassa käydessäni en edes miettinyt, voisiko joku huomata jotakin ylimääräistä haarovälissäni.
Otinpa vielä Valtiattaren määräyksestä valokuvan tilanteestani. Hän pyysi sellaisen lähettämään mailitse. Kyllä…. olen yhä tiukasti lukittuna enkä ole tehnyt mitään murtautumisyrityksiä.
Ja kuten tuossa totesinkin, kinkyily pyörii mielessä nyt melkein koko ajan, koska hän hallitsee avainta. Mieleeni tulee ihan uusia asioita joista en ole aiemmin ollut kiinnostunut, ehkäpä jotain piilevää fetissiä heräsi... Onko väliaikaista vai ei mutta... Ujostuttaa hieman sanoakin...Fiilistelen pukeutuvani tytöksi... Mitähän Valtiattareni miettii moisesta? Ehkä hän voisi auttaa toteuttamaan tämän... Sitten voisin olla oikeasti Valtiattareni lutka... Vähän jo katselinkin muutamia koulutytön asuja sillä mietin kuinka seuraavalla sessiossa olisin tuhma koulutyttö jota julma opettaja rankaisee huonosta käytöksestä... ;) (mainittakoon että siveysvyöhön lukittuna tällaisten asioiden miettiminen on todella tuskallista, ei kannata kokeilla..)
Olen Valtiattarelle todennut olevani avoimin mielin liikkeellä. Tähän asti sessioissa olen erityisesti nauttinut kun saan piiskaa, olen sidottuna ja nöyryytettynä erilaisin cbt tavoin.
Saisinpa laueta, palleja polttelee... Pakko miettiä jotakin ihan muuta niin olotila helpottaa... Raju piiskaus ehkä auttaisi...
Iltaa kohden himot alkavat vain lisääntyä. Käsi hakeutuu haaroväliin vähän väliä, mutta eipä siitä hirveästi iloa ole. Siveysvyö pitää kyllä siitä huolen. Muutama pieni aukko joiden kautta mitään mielihyvää ei kyllä pysty saamaan.
4. vuorokausi
Aamuseisokki tekee taaskin kipeää. Munastani valuu kiimatippoja. Luultavasti laukeaisin hetkessä jos nyt pystyisin koskettelemaan itseäni... Samaa jatkuu pitkin päivää. Mennään onneksi jo maanantaissa... Ei tässä ole enää kuin alle 3 vuorokautta jäljellä kun saan avaimen takaisin.
Tässä alkaa kyllä jo tulla hulluksi himosta ja en meinaa enää saada ajatuksia muualle... Pientä omaa kivaa on pakko saada silti tehdä. Olin vuosi sitten siveysvyön oston yhteydessä ostanut pepputapin, jota en ole koskaan kokeillut. Nyt sain ajatuksen kokeilla. Muna lukittuna ja tappi tiukasti pepussa... Ja mä vain itsekseni hymyilen. :) Katsotaan hyytyykö hymyni aamulla, kun häkissäni tulee olemaan taas ahdasta...
5. vuorokausi
Hymy todellakin hyytyi yön aikana. Nyt oli tähän asti vaikein yö. Heräsin monta kertaa. Ahdasta oli ja muna sykki siihen malliin ja luulin laukeavani omia aikojani. Tuo oli samalla tuskaista ja niin nautinnollista ja tunnuin suorastaan räjähtäväni. Pahempi juttu oli kuitenkin, että ihoa kirveli vyötä paikallaan pitävän renkaan kohdalta. Seisokki yritti puskea niin voimakkaasti ja aiheutti hiertymää ihoon joka ei kyllä tuntunut kivalta. Onneksi olin varautunut ja helpotus koitti kun sivelin Bepanthen-voidetta alueelle. Loppuyönä ei silti herätyksiltä vältytty sillä ahdasta teki. Mitään vahinkolaukauksia ei tapahtunut. Varmaan pari kunnon kosketusta ilman vyötä olisi saanut minut tulemaan samantien...
Yön tuskanhetkiin verrattuna päivä menee helposti ja vaikka uskoni alkoi yöllä hiipua kuinka selviäisin tästä. Päivän pahin tuska on kuumuus jonka helle on aiheuttanut kämppääni. Lukittuna olo mikä vie ajatukseni aina vähän villimpiin asioihin ja huomaan monta kertaa pohtivani kuinka olisi kivaa olla jossakin viihtyisän viileässä paikassa, kuten Valtiattaren tyrmässä... ;)
Enää alle 2 vuorokautta jäljellä niin avain on ollut viikon Valtiattareni hallussa. En malta odottaa kun pääsen vapaaksi... Vielä Valtiattareni ei ole vahvistanut sitä, saatikka kertonut milloin voisin avaimen noutaa. Muutaman lyhyen viestin olen saanut ja niiden perusteella päättelisin hänen pitäneen siveystilanteestani.
6. vuorokausi
Tällä kertaa selvisin yöstä paljon vähemmällä tuskalla. Osansa varmasti aiheutti kuuma huoneilma. Tuo kuumuus sai jälleen aamusella ajatukseni siihen miten Valtiattaren tyrmässä olisin varmasti saanut paljon makoisammat yöunet... Nyt ei pitäisi miettiä kinkyjä asioita, runkkaamista tai mitään, koska kohta munani yrittää taas puskea ulos pienestä vankilastaan ja johan alkaakin tekemään tukalaa. Samalla rengas hankaa kasseja vasten ja paikat ovat jo aika arat vajaan viikon jälkeen.
Huomaan työpäivän aikana kuinka lasken jo tunteja kauanko mahdolliseen vapautumiseeni on. Olen ollut jo melkein viikon lukittuna. Hän tosiaankin tietää miten orja saadaan nöyräksi. Olen jo valmis tekemään vaikka mitä jotta pääsisin vapaaksi... Kannattaakohan näin sanoa Valtiattarelle. Valtiatar kyllä keksisi tämän kuultuaan jotakin hyvin katalaa.
Saan Valtiattareltani sähköpostia puoli kuuden jälkeen illalla. Hän vaatii todisteita, että olen yhä lukittuna. Pelkkä valokuva ei riitä vaan kuvassa pitää olla jotakin konkreettisempaa mukana eli päivän lehti. Äh, eihän minulle mitään lehtiä tule ja harvoin sellaisia ostan. Nyt kuitenkin kiiruhdan samantien lähikauppaan hakemaan päivän Ilta-Sanomat.
Kotiin päästyäni riisuudun ja alan taiteilemaan miten saisin sopivan selfien otettua jossa munani näkyy siveysvyössä ja samalla päivän lehden etusivu sekä eritoten päivämäärä. Otan itsestäni pari selfietä lehden kanssa.
Huomisiltana tulee viikko täyteen kun Valtiattareni otti avaimen haltuun. Olen kyllä jo tulossa hulluksi himojeni kanssa... Saisinkohan avaimen huomenna takaisin ja missä vaiheessa sen voisin hakea...
7. vuorokausi
Ehkä alan tottua vyöhön ja siitä on tullut osa normaali arkeani. Aamulla tekee kyllä taas tiukkaa. Minua jännittää kuin pikkupoikaa jouluaattoaamuna. Pian pääsen vapaaksi ja voin taas harrastaa omaa kivaa.
Katselen sähköpostejani pitkin päivää. Ei vastausta Valtiattarelta. Onkohan hän vielä lukenut eilistä viestiäni? Tai onko lukenut ja haluaa pitää minut epätietoisuudessa mikä on samalla sekä kiihottavaa että tuskaista? Ehkä ajattelee minun päässeen liian helpolla. Tai sitten hän vain on päättänyt, että en pääse irti. Ehkä haaveeni vapautumisesta ei ole ollut hänen mieleen ja haluaakin tehdä olostani vielä tukalampaa.
Nyt alkaa olla minuutilleen tasan viikko siitä kun luovuin vapaudestani. En ole vielä saanut Valtiattareltani mitään viestiä. Todellisuus alkaa valjeta... En ole pääsemässä irti ainakaan tänään. En voi muuta kuin odottaa. Ajatukset karkailevat viime viikon sessioon. Käyn mielessäni läpi kuinka mukavaa oli.
8. vuorokausi
Tästä muodostuikin mieleenpainuvin vuorokausi vyön kanssa.
Tosiaan ehdin jo vähän toivoa (hah, aika paljon itse asiassa) että pääsisin vapaaksi ja voisin purkaa hieman paineita... Mutta Valtiattareni ei vastaillut mitään ja ilta kuluu yhä pidemmälle. Olo on epätietoinen ja samalla jotenkin erityisellä tavalla jännittynyt. Kertaan mielessäni miten olen ylipäätänsä tähän tilanteeseen päätynyt.
Kaikki lähti toukokuisesta sessiosta jolloin olin vähän toivonut pääseväni siveysvyöhön. En ollut silloin vielä paljastanut hänelle sellainen toki löytyy itseltänikin... Sessiossa hän totesi minulla seisovan ihan liikaa, eikä tuohon voida vyötä asettaa. Session päätteeksi suihkuun minut saatettuaan hän sanoi, että minun on hommattava vyö ja ensi sessioon tulen se päälläni. Rohkaisen mieleni ja kerron että tokihan minulta vyö löytyy ja lähetän vielä siitä kuvat myöhemmin illalla saaden valtiattareni hyväksynnän. Vyö näyttää sopivan "turvalliselta" kuten rivien välistä luen. Ja emmeköhän me kaikki tiedä mitä "turvallisella" tässä kohtaa tarkoitetaan...
Emme olleet puhuneet avaimen luovutuksesta mitään. Pari päivää myöhemmin saankin viestin jossa hän määrää minut luovuttamaan avaimen hänelle ensi kerralla. Jotenkin kummallisesti olimme samalla aaltopituudella, vaikka emme tuosta puhuneetkaan.
Seuraavan session aluksi luovutan avaimet ja kuten pelkäsinkin, en saanut niitä takaisin. Minut määrättiin viikoksi lukituksi. Viikko meni ja kuten tiedetäänkin, niin tilanne ei ole muuttunut miksikään..
Olin jo menossa nukkumaan, kun huomasin että hän oli laittanut viestiä ja haluaa keskustella puhelimitse kanssani huomenna. Jotenkin veikkaan ettemme puhu nyt siitä koska avaimen luovutus tapahtuisi...
Soitan hänelle aamupäivällä jännittyneenä. Olen samaan aikaan vähän pelokas, jännittynyt ja innostunut kuulemaan mitä on suunnitelmissa. Tässä on saumani päästä pois, sillä vaikka hän on jämpti, niin hän myös pitää huolta... Sopivilla sanavalinnoilla olisin voinut ehkä päästä pois. Mutta se olisi ollut huijaamista ja sitä Valtiatar ei antaisi anteeksi... Enkä itsekään koe saavani sellaisesta mitään irti... Joten kerron rehellisesti mitkä ovat tunnelmani ja aavistan jo siinä kohtaloni, tämä taitaa jatkua...
Keskustelumme kääntyy siihen mikä on ollut pisin aika jonka orja on ollut hänen valvonnassa lukittuna. Hän kysyy haluanko tietää. Tottakai haluan, vaikka aavistan että kuulen jotakin pelottavaa... 3 kuukautta hän vastaa. Hui, nyt kuulostaa pelottavalta, mitähän oikein on edessä. Viikosta alkuun puhuimme. Mitähän oikein tapahtuu? "Jäät siveysvyöhön toistaiseksi" kuulen hänen toteavan. Tuon kuuleminen kuulostaa samalla todella pelottavalta ja niin houkuttelevalta. Yhtä äkkiä siveysvyö alkaa käymään ahtaaksi, kun munani saa siitä melkoisesti virta.
Tavallaan odotinkin jotain tällaista, koska olen oppinut että valtiatar tekee mitä haluaa ja sen mukaan eletään... Olen useana päivänä haaveillut vapaudesta.... Saanko vapauteni huomenna, ylihuomenna, viikon päästä, 2 viikon päästä vaiko koska...
Ajatus että olen lukittuna toistaiseksi on kutkuttava... Vaikka hieman haasteita on ollut vyön kanssa niin sopiva rasvaus on kyllä auttanut. Alkuun kyllä pelkäsin rasvauksella vyön luiskahtavan ehkä pois paikoiltaan.(koska pykälän isommalla renkaalla tämä tapahtui muutenkin) mutta kyllä kun tuota silmämääräisesti katsoo, niin ei se ilman väkivaltaa irti lähde... Ainakin toivon niin. En halua että Valtiatar epäilee että olen yrittänyt päästä luvattomasti irti...
Keskustelemme vielä hetken. Valtiatar on ollut tyytyväinen lähettämiini todistuskappaleisiin jossa olen lukittuna.Puhelumme päätyttyä olen yhtä hymyä. En päässyt vapaaksi. En tiedä koska pääsen vapaaksi. Se voi tapahtua nopeasti tai tuskastuttavan pitkän ajan päästä. Miksi siis hymyilen? Mietin sitä itsekin, mutta yksinkertaisesti pidän tästä että hallinta ei ole minulla... Valtiattareni pitää minusta hyvää huolta ja tietää mikä on minulle parhaaksi...
Työviikko päättyy ja viikonloppu koittaa. Firmamme on järkännyt meille erään tunnetun artistin livekeikan livestreamina kotisohvalta katsottavaksi. Ennen sitä ajattelen että tehdään hommasta vähän hauskempaa. Olin alkuviikosta testaillut pepputappia jonka käyttö tuntui kovin helpolta. Ajattelin pistää vähän haastetta kehiin ja hommasin samanlaisen pykälää isompana. Tuon sisään saaminen onkin jo pieni projekti, mutta kyllä tuntuu hyvältä. Liikkuessa tuntuu mukavasti, sillä pepputapin sisällä on metallipallo joka liikkuu liikkeiden mukaisesti. Tuo on pepussani nytkin... Katselen keikkaa, nautin musiikista (ja jostain muusta...) ja kirjoittelen Valtiattarelle päivän tunnelmia.
Suorastaan mahtava vuorokausi! Eihän tästä puutu enää kuin että saisi piiskaa niin että kyyneleet silmissä ja hikoiluttaa kovasti... (joo, se tuntui kivalta viimeksi ja lisää olisi kivaa kokea (wink wink)) ;)
9. vuorokausi
Yö on kieltämättä vähän outo. Aamulla piti ihan varmistaa että onhan vyö varmasti paikoillaan. Olihan se. Ja selkeästi jotain yön aikana tapahtunut kun huomaan olevani hieman märkä kiimalimoista... ;)
En varmasti ole ollut koskaan näin pitkään aikaan ilman omaa kivaa sen jälkeen, kun joskus junnuna keksin vähän vahingossa mitä kivaa sitä voi tehdä. Vaikka en silloin vielä ihan ymmärtänytkään mistä kyse...
Sain eilen kuulla lukittuna olon jatkuvan toistaiseksi ja herättyäni pohdin erilaisia skenaarioita milloin voisin päästä vapaaksi. Pari päivää, viikko, kuukausi, seuraava sessio... Mutta lopputulema on ettei minulla ole siitä enää mitään käsitystä. Vain Valtiatar sen tietää... Tai ehkä hänkään ei ole tuota miettinyt tarkemmin, vaan päättää siitä sitten kun siltä tuntuu.
Tavallaan tämä tuntuu nyt helpommalta, kun ei ole mitään tiettyä päivää mitä odotella. Aiemminhan laskin päiviä ja haaveilin vapautumisesta. Nyt voin vain miettiä koska se tapahtuu... Ehkäpä jonain kauniina päivänä hän ilmoittaa piinani olevan ohi.
Nyt on siis lauantai ja jatkan vähän tappileikkejäni. Kävin kauppareissulla tappi pepussani. Se oli aika jännää. :) Kieltämättä nyt aloin pohtia, montakohan kertaa vastaan on tullut joku tuntematon jolla on muna lukittuna tai tappi pepussa... Myöhemmin iltapäivällä virittelin isomman tapin käyttöön ja se oli taas vähän haasteellisempaa. Ja mikäs sen mukavampaa, kun se luiskahti sisään ja samalla hetkellä kaverini laittoi viestiä että pelataanko vähän. Pelasimmepa sitten erästä nettipeliä ja mä itsekseni hymyilin että eipä kaverini tiedä pelaavansa tyypin kanssa jolla muna lukittuna ja tappi perseessä... ;))
Tästä en kerro Valtiattarelle pitäväni hieman omaa kivaa muulla tavalla... Noh minähän vain harjoitutan peppua sitä varten että hän voi panna minua... ;)
Fiilikset ovat kyllä erittäin hyvät. Hallinnassa oleminen on tuonut todella upean lisäjännityksen normaaliarkeen. Luovutettuani avaimen pohdin että tulen katumaan tätä... Vielä ei ole kaduttanut, pikemminkin päinvastoin. Enkä tuossa kohtaa olisi mitenkään uskonut pystyväni näin pitkään olemaan siveysvyössä. Määrätty viikko tuntui pitkältä ajalta. Nyt se on ylitetty parilla päivällä.
Joten sanonpa tässä kohtaa kiitos ja palaan asiaan huomisiltana mitenkä minulla menee :)
10. vuorokausi
Näköjään sitä voi sattua ja tapahtua. Huomasin aamupäivällä vyön oli hieman luisuneen ja koitin saada sitä paremmin takaisin paikoilleen, niin eikös tuo antipullout-osa nirhaissut aika ikävästi ihoa rikki. Sain onneksi tuon kohdan esille ja pääsin tarkistelemaan vauriot. Putsailin ja annan sen nyt hengittää rauhassa. Pahin punoitus on onneksi jo hellittänyt iltaan mennessä.
Hyvä muistutus, että vaikka kyse on leikistä niin mitä tahansa voi tapahtua. Tarkkana pitää olla. Täytyy nyt vain seurailla ettei tuosta tule ongelmia, koska sitten leikki pitäisi keskeyttää. Tällainen päivä sitten tällä kertaa.
11. vuorokausi
Valtiatar pyytää lähettämään kuvan millainen vaurio minulle tuli ja tuon nähtyään hän päättää lukittuna olon loppuvan tällä erää. Varmasti molemmat ajattelimme, että tämä loppuu vähän toisella tavalla, mutta tuo oli kyllä varmasti järkevä ratkaisu mitä tässä oli syytä tehdä.
Tulihan tässä oltua aikalailla tasan 11 vuorokautta lukittuna. Hän kehaiseekin kuinka pärjäsin hienosti tuon vyön kanssa ja se on mukava kuulla :) Oma ennätykseni ylittyi melkein kolminkertaisesti. Tämä oli kyllä oikein kiva puolitoistaviikkoinen tuota eilistä harmillista häslinkiä lukuun ottamatta. Nyt laitellaan paikat taas kuntoon niin voidaan ottaa joku toinen kerta uusiksi. :) Ei yksi pieni vastoinkäyminen koko juttua pilaa, vaikka nyt jätän kyllä jatkossa tuon yhden osan laittamatta, eiköhän vyö pysy paikoillaan ilman sitäkin.
Monenlaisia tunteita kävi mielessä puolentoista viikon aikana epätoivon täyttämästä himosta suorastaan tykyttävään jännitykseen. Tuo tunne kun et itse mahda mitään ja odotat vain koska Valtiatar päättää vapautumisesta on jotain hyvin mystistä. Aiemmat siveysvyötestailuni siten että avaimet ovat yöpöydälläni eivät ole mitään tähän verrattavaa. Tuo sopii oikeastaan vain kevyeen harjoitteluun, mutta sitten kun oikea himo iskee niin avaimet sujahtavat lukkoon hetkessä. Nyt kun avaimet olivat Valtiattarella oli vain kestettävä.
Oli myös jännä huomata miten omat ajatukset muuttuivat siinä kohtaa kun hän sanoikin viikon sijasta homman jatkuvan toistaiseksi. Olin suorastaan epätoivoinen jo siinä päivä-pari ennen viikon täyttymistä. Sitten kun kuvio muuttuikin toistaiseksi voimassa olevaksi huomasin, että tuli ihan erilainen jännitys. Tietynlainen odotus vaihtuikin täyteen epätietoisuuteen. Tästä opin hyvin, kun avain on Valtiattarella niin mikään ei ole varmaa... Nyt jäi kokematta milloin oikeasti olisin päässyt vapaaksi ilman tätä pikkuvammaa. Mutta ehkäpä hän suostuu joku toinenkin kerta avaimenhaltijaksi...
Käyn noutamassa avaimen valtiattareni Villi-Iran terassilta hieman ennen puoltapäivää. Kotiin päästyäni onkin sitten juhlahetki, sillä enpä malta pitää näppejäni erossa... Alku oli vähän outoa. Vapauduttuaan munani ei ihan tajunnut mitä juuri oli tapahtunut. Pian se olikin menoa ja enpä nyt heti muista milloin olisi ollut noin kova laukeaminen...
Kiitos valtiattareni tästä huikeasta kokemuksesta! :)
